perjantai 17. toukokuuta 2013

Simarillo Brown Ale:n maistelua

Tässä reilu viikko takaperin pihaan tuotiin neljä mottia kuivaa koivuhalkoa. Metrin mittaista ja aika paksua, eli sahaa ja kirvestä tarvittiin aika paljon. Toisen tankillisen alkuun levisi moottorisahasta moottori. Hetken aikaa asiaa mietittyäni totesin, että antaa olla. Unohdetaan teknologia ja vedetään pokasahalla paloiksi koko roska. Melkoinen urakka! Onneksi samoihin aikoihin oli aika avata Simarillotynnyri.

Simarillo maistui alkuunsa melko tylsältä. Siinä ei ollut mitään muuta kuin makeutta pinnassa ja vetinen jälkimaku. Missä kaikki humalat! Tässä on Amarillohumalaa melkein 100 grammaa, ja siinä on sekä potkua, että makua. Lisäksi Simcoe piti olla melkoisen tukevaa tavaraa. Ehdin jo suunnitella kirjoittavani tänne aika huonot arvostelut, mutta onneksi odottelin hetken. Mitä tummempi olut sitä kauemman makujen kehittyminen kestää. Tässä tapauksessa siihen meni muutama viikko enemmän kuin mitä osasin odottaa. Itse tehtyä olutta kannattaa maistella lämpimänä ja ilman happoja. Silloin saa paremman käsityksen siitä mitä siinä tuopissa oikeasti on, ja millaisia makuja siinä pitäisi löytyä myös kylmänä. Jos sitten kylmänä ei löydykkään ollenkaan samoja makuja, kuin lämpimänä, niin odotellaan viikko tai pari. Kyllä se siitä.


Simarillon resepti löytyykin jo tuolta aikaisemmin, joten nythän ei tarvitse kuin miettiä makua ja näköä.Vaahtopää muodostuu helposti ja pysyy pitkään. Väri muodostui aika tummaksi. Kun oikein tarkkaan katsoo valoa vasten niin väri on tumman punertavan ruskea. Mahtavaa! Tuoksu on neutraalin maltainen, eli humalat ovat karanneet tuoksusta lähes kokonaan. Ehkä siellä hivenen on humalaisia aromeja, mutta melko vähän humalien määrään nähden. Maku on aluksi makea, maltainen ja hieman suklainen. Loppua kohden humalan maku tulee mukavasti läpi. Se on hedelmäisen kukkainen, mutta ei kovin sitruunainen. Odotin hieman vahvempaa sitruunaista aromia, mutta se tulee paljon vahvemmin esille vaaleissa oluissa. Lopussa maku on hieman varovaisen pähkinäinen, mutta koko matkalla maltaan makeus on mukavan vallitseva. Kokonaisuuten erittäin helposti juotava makea olut. Erinomainen halonhakkaus- ja ruohonleikkausolut! Seuraavaksi pistetään tulille saksalais-portugalilainen musta olut. Sitä saadaankin odotella pitkään loppukesälle, mutta onneksi ennen sitä on vielä tuo portteritynnyri avaamatta,

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti