perjantai 12. huhtikuuta 2013

Ei sen aina tarvitse olla monimutkaista

Muutaman minuutin kuluttua kun painoin julkaise -nappia sain palautetta, että onko se oikeasti noin vaikeaa ja monimutkaista. No ei tosiaan ole! Oluen tekeminen on helppoa. Hyvää olutta saa aikaiseksi melkoinenkin keittiötumpelo muutamassa tunnissa. Erinomaisen oluen tekeminen ei juuri ole sen vaikeampaa, mutta vaatii hieman enemmän vaivaa.

Kotioluen tekemisen voi karkeasti jakaa kolmeen erilaiseen tekniikkaan: 1) pelkästään maltaita ja lisäaineita käyttämällä tehdyt oluet, 2) osittaismäskäysoluet, ja 3) pelkästään uutteita ja jauheita käyttäen tehdyt oluet. Itse käytän noita kaikkia, vaikka pääsääntöisesti teen pelkästään maltaista. Tällöin aloitetaan maltaista ja mäskäys tehdään kokonaisuudessaan itse. Kaikki maltaat siis mäskätään itse. Osittainmäskäämällä tehdään vain ns. minimäski, jossa on vain maku- ja värimaltaat. Tähän minimäskiin sitten lisätään joko vierresiirappia tai vierrejauheita. Kolmas vaihtoehto, eli pelkästään siirappeja ja jauheita käyttäen on kaikkein vaivattomin, helpoin, ja vähiten aikaa vievä tekniikka. Tälläisen oluen tekee nopeimmillaan tunnissa käymisvalmiiksi ja siitä tunnistakin kuluu suurin osa kun odottaa, että vesi kiehuu. Mikään näistä menetelmistä ei varsinaisesti ole toistaan parempi tai huonompi (vaikka joku niin saattaa väittääkkin), mutta eniten mielenkiintoa on kyllä tuossa täysmäskäystekniikassa. Siinä on myös eniten vaikutusmahdollisuuksia oluen omiaisuuksiin. Noh...tässä blogissa esitten yleensä omien olutprojektieni asioita, joten annampa tässä yhden esimerkin helposta oluesta, josta tuli erinomaisen hyvää ja maistuvaa. Pahin ongelma tässä oli se, että loppui perhana kesken liian nopeasti. No onneksi aina voi tehdä lisää!

Bad Ass Bock:

Nimi oli tuollainen suunnittelu-versio, eli halusin tehdä oikein kiukkuisen bock tyyppisen oluen, jossa olisi napakasti alkoholia ja melko kuivan-kirpeän kattava humalointi. Toisin kuitenkin kävi, mutta hyvää se oli silti. Vierteen koostumus oli seuraavanlainen:

1.8 kg Muntos Bock Beer humaloitu mallasuute (siirappi!)
700g sokeria
1.0 kg vaaleaa spraymallasta (siis kuivattua jauhomaista vierrettä)

Keitetään 10 litraa kiehuvaa vettä, kaadetaan kaikki ainekset käymisastiaan ja kuuma vesi päälle. Sekoitetaan. Lisätään kylmää vettä niin  paljon, että saadaan 23 litraa yhteensä. Vierteen sokeripitoisuus tässä vaiheessa noin 1.040 ja lämpötila jossain 16-20C:n välillä. Sitten vain pussillinen kuivahiivaa Saflager-S23 käymisastiaan, sekoitetaan kevyesti, kansi ja vesilukko kiinni ja odottamaan. Ensin odotetaan, että tuo lagerhiiva pääsee vauhtiin eli noin 24h huoneen lämmössä, jonka jälkeen viedään pytty jonnekkin viileään noin +8...+14 asteen hujakoille. Siellä sitten vain annetaan sen olla kolme-neljä viikkoa, kunnes käyminen on loppu.Pidetään päivä pari taas huoneenlämmössä, että diasetyylikaasut pääsee pois pytystä. Tämän jälkeen pullotus/tölkitys ja lagerointi pullotettuna. Itse pistin liemen tynnyriin ja tynnyri jääkaappiin kuukaudeksi. Oikeasti lagerointi pitäisi tehdä ennen pullotusta ja noin +1...+3C asteen lämpötilassa, mutta minkäs teet. Eteinen oli jo pakkasen puolella, joten jääkaappi saa kelvata. Lopputulos oli kuitenkin aivan taivaallinen. Pehmeän samettinen tumma olut, joka kirkastui mukavasti lageroinnin aikana. Maltaisen makea, jossa humalointi selkeästi taka-alalla.

Tämän helpommaksi oluenteon saa ainoastaan vaihtamalla hiivan ale-tyyppiseen, jolloin käyntiajat ja lämpötilat ovat helpommin hallittavia. Oikeasti tuon Muntos Bock Beer Kit:n mukana tulee pussillinen hiivaa, joka ON ALE tyyppinen hiiva! Bock on oikeasti lager olut, joten jos haluaa jotakuinkin oikeaa bock:ia niin tuo muntoksen hiiva täytyy vaihtaa. Muutenkin minulla on kokemus näistä lisää-vain-vesi olutpakkauksista, että tuo hiiva on aika lähellä käyttökelvotonta. Se kannattaa joka tapauksessa vaihtaa, vaikka sitten toiseen ale-hiivaan.

Lisäksi tuossa minun käyttämässäni reseptissä saattaa pistää silmään sokeri ja vaalea spraymallas, jota Muntoksen ohjeen mukaan ei tarvita (tai tarvitaanko..? en muista sitä ohjetta tarkasti.). Miksi siis näin? No, nuo valmiit mallasuutteet ja spraymaltaat usein tehdään mäskäämällä todella korkeissa lämpötiloissa (se on nopeampaa!). Siitä johtuen niissä on aika paljon pitkäketjuisia sokereita, jotka eivät kelpaa hiivalle. Eli valmiiseen olueen jää aika paljon käymättömiä sokereita, jotka tekevät oluesta tietenkin makeaa ja ne lisäävät oluen 'suutuntumaa'. Molemmat näistä ominaisuuksista voivat hyvinkin olla toivottuja. Bock:n tapauksessa eivät. Suutuntuma on käsite, jonka kaikki Guinnesiä tai suomalaista sahtia maistaneet tietävät hyvin. Olut on paksua ja 'tuntuu suussa'. Lagerolut on yleensä kirkasta ja 'ohutta', joten suutuntuma halutaan pitää hieman vähäisempänä. Sen takia lisäsin vajaan pussillisen sokeria, mikä käy täysin alkoholiksi ja kuivattaa olutta. Sitä ei saa laittaa liikaa tai oluesta tulee kirpeää, kitkerää ja liian kuivaa. Kiljua! En tiennyt miten tässä käy, mutta tuo vajaa pussillinen oli ihan sopiva. Olut oli sopivan makeaa ja ohutta. Helppoa kun vain malttaa odottaa tuon pitkän primääri käymisen ja ikuisuudelta tuntuvan lageroinnin.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti