Käymisastiat sen kuin pulputtelee ja mieli on korkealla. Molemmat tynnyrit on täynnä olutta, mutta silti lisää pukkaa koko ajan. Jossain vaiheessa taitaa tulla positiivinen alkoholiongelma, eli olutta on enemmän kuin saa juotua. Katsotaan mitä sitten tehdään. Nyt on jo kesäkuu ja ruohonleikkuukausi on jo kovaa vauhtia menossa. Kyllähän siinä olutta kuluu, joten ei hätää. Tässä pari viikkoa sitten sain vihdoin alulle portugalilaisen ystäväni nimikko-oluen, josta hän niin kovasti unelmoi. Saas nähdä mitä siitä tulee. Se on nyt pari viikkoa käynyt hissukseen kellarin kylmyydessä ja primäärikäyminen alkaa hyytyä jo hyvää vauhtia. Viikon päästä siirrän sen tynnyriin ja sitten se saa lageroitua jääkaapissa kuukauden tai kaksi. Oikeasti lagerointi täytyisi tehdä kylmemmässä, mutta minkäs teet. Minulla ei ole mahdollisuutta pitää olutta +1C:ssä, joten säädän jääkaapin tosi kylmäksi ja se saa kelvata.
Tämä olut on siis portugalilaisen Sagres Serveja oluen inspiroima tekele. En ole koskaan maistanut tuota alkuperäistä olutta, joten tämä on tehty netistä luettujen kuvausten perusteella sekä tietenkin oman näppituntuman säätämänä. Mitään erikoisia taikatemppuja en ajatellut kokeilla, vaikka monissa kuvauksissa tämän oluen sanottiinkin sisältävän runsaasti hedelmäisiä ja mansikkaisia makuja. Tuo tietenkin viittaa hieman korkeampiin käymislämpötiloihin, mutta ajattelin ensimmäisellä kerralla käyttää oluen ihan normaalissa lagerlämpötilassa eli noin +9C:ssä. Tyyliltän olut on saksalainen Schwartzbier, eli makeahko tumma lager kevyellä humaloinnilla.
Mietin pitkään millaista veden profiilia tässä oluessa täytyisi käyttää. Jotkut saksalaisen profiilit ovat melko lähellä suomalaista, mutta mitenhän asian laita on tuolla Portugalissa? Rippuu varmaan aika paljon alueesta. Oikeastaan minulla ei ollut mitään käsitystä asiasta, eikä netistä löytynyt apua. Päätin lopulta käyttää raakaa hämäläistä kraanavetta ilman mitään lisäyksiä. Seuraavaan erään voi sitten tehdä parannuksia samalla kun säädetään tuota käymislämpötilaa.
Oluen maltaat ovat:
Pilsener: 2.0 kg
Munich: 2.0 kg
Musta paahdettu ohra: 400g
Suklaa: 400g
Caramunich: 600g
SpecialB: 340g
Mäskäys täytyi tehdä kohtuullisen matalalla, jotta olueen saadaan tarpeeksi sille ominaista makeutta. Lisäksi tuo 600g Caramunich lisäys sekä Munich maltaat tuovat kyllä takuulla reilusti makeutta ja paksuutta. Sitä vastoin paahdettu ohra tuo paahteisuuttaa, happamuutta, ja hieman kitkeryyttä, joten eiköhän tämä kohtuullisen hyvin tasapainossa ole. Katsotaan sitten parin kuukauden päästä. Mäskäsin maltaat suoraan yhdellä askeleella 68C:ssä tunnin ilman puolen tunnin pitoa 55C:n nurkilla. Ajattelin, että tässä ei ole niin väliä vaahdon pysyvyydellä, joten eiköhän pärjätä ilman proteiinilepoakin. Tunnin mäskäyksen jälkeen nostin lämpötilan 80C:asteeseen, missä entsyymitointa loppuu, ja keräsin 30 litraa vierrettä. Vierteen sokeripitoisuus eli O.G. oli 1.048, eli ihan kohtuullisesti osui kohdalleen. Tuosta pitäisi tulla sellaista 4.5-5% alkoholia riippuen vähän miten hyvin hiiva saa käytetttyä sokerit loppuun.
Humaloinnilla tähtäsin kohtuullisen alhaiseen happamuuteen. Oikeasti halusin alunperin käyttää pelkästään ns. jaloja humalia, mutta tein pienen töppäyksen tilatessani humalia verkkokaupasta ja sainkin 100 gramman pussin sijaan vain 30 gramman pussin. Tuo ei oikein riitä sillä jaloilla humalilla on yleensä todellä alhaiset alfahappopitoisuudet. Jouduin käyttämään ripauksen kohtuullisen neutraalia Magnum humalaa, päästäkseni tavoite IBU (International Bitterness Unit) arvoihin. Tavoitteena pidin 30 IBUa, mikä on tämän oluttyypin tyypillisten arvojen ylärajoilla, mutta sen pitäisi vielä olla ihan ok.
Humalat ja keitto:
Magnum (AA 14%): 10g keittoaika 60 minuuttia
Hallertau (Mittelfrüh) (AA 4.8%): 20g keittoaika 60 minuuttia
Hallertau (Mittelfrüh) (AA 4.8%): 2g keittoaika 10 minuuttia
Katsotaan miten käy. Olisin mielelläni korvannut tuon Magnumin jollain muulla, mutta minkäs teet. Ensi kerralla sitten. Eiköhän tästäkin ihan juomakelpoista olutta tule, vaikka ei olisikaan täysin tyylilleen uskollista. Onhan se ainakin täsmälleen minun tyylille uskollista, joten ei murehdita liikaa.
Hiivana käytin Wyeast 2206 Bavarian Lager nestehiivaa, josta tein muutamaa päivää aikaisemmin litran startterin. Startteri käynnistyi tosi kehnosti ja kolmen päivän jälkeen juuri ennen vierteen hiivausta startterista nousi ensimmäiset kuplat vesilukosta. Sen olisi ollut varmaan ollut hyvä kuplia muutama päivä, mutta hiivasin vierteen silti samantein. Olut alkoi käydä noin 24 tunnin viivellä, eli ihan hyvin meni tälläkin startterilla. Laskin oluen käyntilämpötilan +9 asteen hujakoille heti kun hiiva oli selkeästi aktiivinen. Tuo bavarialainen hiiva käy hieman merkillisesti korkeissa lämpötiloissa, joten yritin olla tarkkana primäärilämpötilan kanssa.
Nyt ei voi muuta kuin odotella. Sillä aikaa täytyy tuhota Simarillosta viimeiset tuopilliset ja alkaa maistelemaan tuota Portteria mikä makaa jouten jääkaapissa. Lisäksi suunnitteilla on Triple-C IPA, mihin tulee kunnon jysäys Centennial, Chinook, ja Citra humalia. Citra on minulle uusi tuttavuus, joka on nimensä mukaan todella sitruunainen pläjäys. Toinen suunnittelilla oleva olut kulkee työnimellä Redmadillo Irish Ale, johon sain inspiraation kaupallisesta tuotteesta. Se tulee olemaan punertava irlantilainen pintahiivaolut, mihin jää pintaan miellyttävä kevyt kukkainen humalointi. Toivottavasti vain sää suosii, eikä tule liian kuumaa juhannusta. Muuten jää oluentekohommat syksylle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti