Ei sen aina tarvitse olla monimutkaista

Muutaman minuutin kuluttua kun painoin julkaise -nappia sain palautetta, että onko se oikeasti noin vaikeaa ja monimutkaista. No ei tosiaan ole! Oluen tekeminen on helppoa. Hyvää olutta saa aikaiseksi melkoinenkin keittiötumpelo muutamassa tunnissa. Erinomaisen oluen tekeminen ei juuri ole sen vaikeampaa, mutta vaatii hieman enemmän vaivaa.

Kotioluen tekemisen voi karkeasti jakaa kolmeen erilaiseen tekniikkaan: 1) pelkästään maltaita ja lisäaineita käyttämällä tehdyt oluet, 2) osittaismäskäysoluet, ja 3) pelkästään uutteita ja jauheita käyttäen tehdyt oluet. Itse käytän noita kaikkia, vaikka pääsääntöisesti teen pelkästään maltaista. Tällöin aloitetaan maltaista ja mäskäys tehdään kokonaisuudessaan itse. Kaikki maltaat siis mäskätään itse. Osittainmäskäämällä tehdään vain ns. minimäski, jossa on vain maku- ja värimaltaat. Tähän minimäskiin sitten lisätään joko vierresiirappia tai vierrejauheita. Kolmas vaihtoehto, eli pelkästään siirappeja ja jauheita käyttäen on kaikkein vaivattomin, helpoin, ja vähiten aikaa vievä tekniikka. Tälläisen oluen tekee nopeimmillaan tunnissa käymisvalmiiksi ja siitä tunnistakin kuluu suurin osa kun odottaa, että vesi kiehuu. Mikään näistä menetelmistä ei varsinaisesti ole toistaan parempi tai huonompi (vaikka joku niin saattaa väittääkkin), mutta eniten mielenkiintoa on kyllä tuossa täysmäskäystekniikassa. Siinä on myös eniten vaikutusmahdollisuuksia oluen omiaisuuksiin. Noh...tässä blogissa esitten yleensä omien olutprojektieni asioita, joten annampa tässä yhden esimerkin helposta oluesta, josta tuli erinomaisen hyvää ja maistuvaa. Pahin ongelma tässä oli se, että loppui perhana kesken liian nopeasti. No onneksi aina voi tehdä lisää!

Bad Ass Bock:

Nimi oli tuollainen suunnittelu-versio, eli halusin tehdä oikein kiukkuisen bock tyyppisen oluen, jossa olisi napakasti alkoholia ja melko kuivan-kirpeän kattava humalointi. Toisin kuitenkin kävi, mutta hyvää se oli silti. Vierteen koostumus oli seuraavanlainen:

1.8 kg Muntos Bock Beer humaloitu mallasuute (siirappi!)
700g sokeria
1.0 kg vaaleaa spraymallasta (siis kuivattua jauhomaista vierrettä)

Keitetään 10 litraa kiehuvaa vettä, kaadetaan kaikki ainekset käymisastiaan ja kuuma vesi päälle. Sekoitetaan. Lisätään kylmää vettä niin  paljon, että saadaan 23 litraa yhteensä. Vierteen sokeripitoisuus tässä vaiheessa noin 1.040 ja lämpötila jossain 16-20C:n välillä. Sitten vain pussillinen kuivahiivaa Saflager-S23 käymisastiaan, sekoitetaan kevyesti, kansi ja vesilukko kiinni ja odottamaan. Ensin odotetaan, että tuo lagerhiiva pääsee vauhtiin eli noin 24h huoneen lämmössä, jonka jälkeen viedään pytty jonnekkin viileään noin +8...+14 asteen hujakoille. Siellä sitten vain annetaan sen olla kolme-neljä viikkoa, kunnes käyminen on loppu.Pidetään päivä pari taas huoneenlämmössä, että diasetyylikaasut pääsee pois pytystä. Tämän jälkeen pullotus/tölkitys ja lagerointi pullotettuna. Itse pistin liemen tynnyriin ja tynnyri jääkaappiin kuukaudeksi. Oikeasti lagerointi pitäisi tehdä ennen pullotusta ja noin +1...+3C asteen lämpötilassa, mutta minkäs teet. Eteinen oli jo pakkasen puolella, joten jääkaappi saa kelvata. Lopputulos oli kuitenkin aivan taivaallinen. Pehmeän samettinen tumma olut, joka kirkastui mukavasti lageroinnin aikana. Maltaisen makea, jossa humalointi selkeästi taka-alalla.

Tämän helpommaksi oluenteon saa ainoastaan vaihtamalla hiivan ale-tyyppiseen, jolloin käyntiajat ja lämpötilat ovat helpommin hallittavia. Oikeasti tuon Muntos Bock Beer Kit:n mukana tulee pussillinen hiivaa, joka ON ALE tyyppinen hiiva! Bock on oikeasti lager olut, joten jos haluaa jotakuinkin oikeaa bock:ia niin tuo muntoksen hiiva täytyy vaihtaa. Muutenkin minulla on kokemus näistä lisää-vain-vesi olutpakkauksista, että tuo hiiva on aika lähellä käyttökelvotonta. Se kannattaa joka tapauksessa vaihtaa, vaikka sitten toiseen ale-hiivaan.

Lisäksi tuossa minun käyttämässäni reseptissä saattaa pistää silmään sokeri ja vaalea spraymallas, jota Muntoksen ohjeen mukaan ei tarvita (tai tarvitaanko..? en muista sitä ohjetta tarkasti.). Miksi siis näin? No, nuo valmiit mallasuutteet ja spraymaltaat usein tehdään mäskäämällä todella korkeissa lämpötiloissa (se on nopeampaa!). Siitä johtuen niissä on aika paljon pitkäketjuisia sokereita, jotka eivät kelpaa hiivalle. Eli valmiiseen olueen jää aika paljon käymättömiä sokereita, jotka tekevät oluesta tietenkin makeaa ja ne lisäävät oluen 'suutuntumaa'. Molemmat näistä ominaisuuksista voivat hyvinkin olla toivottuja. Bock:n tapauksessa eivät. Suutuntuma on käsite, jonka kaikki Guinnesiä tai suomalaista sahtia maistaneet tietävät hyvin. Olut on paksua ja 'tuntuu suussa'. Lagerolut on yleensä kirkasta ja 'ohutta', joten suutuntuma halutaan pitää hieman vähäisempänä. Sen takia lisäsin vajaan pussillisen sokeria, mikä käy täysin alkoholiksi ja kuivattaa olutta. Sitä ei saa laittaa liikaa tai oluesta tulee kirpeää, kitkerää ja liian kuivaa. Kiljua! En tiennyt miten tässä käy, mutta tuo vajaa pussillinen oli ihan sopiva. Olut oli sopivan makeaa ja ohutta. Helppoa kun vain malttaa odottaa tuon pitkän primääri käymisen ja ikuisuudelta tuntuvan lageroinnin.

Simarillo Brown Ale suunnittelua

Veden koostumus... Brown Ale on englantilainen olut, joten oluen tekoon käytettävän veden koostumuksen täytyisi vastata kutakuinkin sikäläistä vettä. Täällä meillä pohjolassa on aika puhdasta ja useilla paikkakunnilla pehmeää vettä. Tummaa olutta pannaan useimmiten hieman kovemmasta vedestä. Poikkeuksiakin on. Täytynee siis suunnitella veteen lisättävien suolojen määrä nyt kun tuo hiiva-startteri on jo käymässä ja huomiselle on suunniteltu oluen panemista.

Oma vesilaitoksemme ei suostunut pyynnöstäni huolimatta toimittamaan minulle tarkkaa vesijohtoveden koostumusta, joten otin netistä löytämäni arvot alkuarvoiksi. Täkäläinen vesi on varmaan aika lähellä seuraavaa:

pH: 6.8
Ca: 11mg/l
Mg: 4.3 mg/l
Na: 5.6 mg/l
Cl: 6.2mg/l
SOx: 27mg/l

Tuosta on hyvä lähteä liikkeelle. Varsinkin veden pH, Ca, sekä Na-Sox suhde ovat tärkeitä.  Hetken asiaa tarkemmin pohdittua päätin lähteä liikkeelle hieman maltaita korostavasta tummaan olueen sopivasta vedestä. Siinä tulee olla

Ca: 130 mg/l
Mg: 40 mg/l
SOx: 120 mg/l
Na: 60 mg/l
Cl: 28 mg/l

 Minun poppakonsteilla tuohon ei helposti päästä sillä minulla ei ole jodioimatonta suolaa. Suolassahan on Na ja Cl ioneita molempia, mutta normaalissa ruokasuolassa on myös jodia, joka on hiivalle myrkyllistä. Ei siis lisätä sitä. Mutta muuten homma kyllä luonnistuu helposti: 40 litraa vettä, 10g liitua (CaCO3), 5g Gypsum suolaa (CaSO4), sekä 3 grammaa Epsom suolaa (MgSO4). Tuosta saadaan ihan riittävästi suoloja ja liitu nostaa veden pH:n melko ylös, joten se sopii huomattavasti paremmin tumman oluen tekemiseen. Ainoa ongelma tässä veden koostumuksessa on se, että Na-SO4 suhde jää nyt aika SO4 voittoiseksi, kun en saa nostettua natrium pitoisuutta lisäämällä NaCl suolaa. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että oluesta tullee hieman humalaisemman makuista ja maltaiden makeus taittuu voimakkaammin humalien katkeron alle. Eli otetaan varovaisemmin humalien kanssa, niin hyvä siitä tulee.

Sitten voisi alkaa miettimään maltaita. Tai no...oikeastaanhan ne on mietitty jo kauan sitten, koska ne täytyy tilata verkkokaupasta hyvissä ajoin. Tälläistä minä olin alunperin miettinyt. Katsotaan nyt tuleeko muutoksia vielä myllytettäessä.

Munich mallas: noin 4.8kg
Caramel-Red mallas: noin 400g
Chocolate mallas: 80g
SpecialB mallas: 150g

Nuo pitäisi nyt murskata. Jää huomiselle. Nyt ei enää millään viitsi alkaa myllyttämään ja muutenkin pysyväthän tuoreina kun murskaa juuri ennen mäskäystä.

Eilen sain tilauksen Lappo.fi verkkokaupasta. Noin 20kg erilaisia maltaita, humalaa ja hiivaa. Tästä tulee hauska kevät. Tarkoitus olisi tehdä ainakin kolme erilaista olutta. Ensimmäiseen kokeilen nyt ensimmäistä kertaa Simcoe humalaa, jota Lappo on kaikkien janoisten ystävieni iloksi alkanut myymään. Tähän olueeseen tulee myös paljon Amarillo huomalaa. Olut on väriltään tummahkoa brown ale tyyppistä. Humalien ja värin mukaan tulen antamaan sille nimeksi "Simarillo Brown Ale". Siihen tulee mukavasti suklainen ja pähkinäinen vivahde, sekä vahva sitruunainen humalointi.

Toinen tämän kevään oluista tulee olemaan melkoisen tymäkkä portteri. Käytän siihen samaa hiivaa kuin tuohon ensimmäiseenkin, joten saan nämä tehtyä kätevästi peräjälkeen. Tämän portterin juuret ovat vaaleissa maltaissa, mutta varsinaiset maltaisetmaut ja värit saadaan suklaa, musta-, karamellisoiduista, sekä SpecialB-maltaista. Maltaan makeutta taittamaan tempaistaan pataan reilu annos Warrior humalaa, sekä makuhumaliksi Simcoe lajiketta. Sanovat sen olevat "Centennial on Steroids", eli Centennial humalan vahvistettu versio. Odotan tätä mielenkiinnolla. Tästä tulee varmasti tukeva ja vahva olut. Sen nimeksi tulee "Big Bully Porter" ja se on suunniteltu vahvistamaan ritareita ja muita hevosmiehiä ja naisia pitkän ja raskaan päivän jälkeen.

Kolmas ja viimeinen suunnittelemani olut tällä keväälle on nimeltään "He beats me with the Bock". Nimen tulkinta on melkoisen monimutkainen, sillä kyseessä ei ole bock olut ensinkään, vaan portugalilainen schwartzbier tyyppinen tumma lager. Tämä olut on suunniteltu erään portugalilaisen ystäväni aloitteesta, sillä hän ei löydä kotimaansa parasta mallasjuomaa suomalaisista kaupoista. Tämä on minulle erittäin haastava olut, sillä minun täytyisi kloonata tuo hänen mielijuomansa ilman että saan edes kulausta maistaa kyseistä olutta. No, onneksi löysin netistä muiden kirjoittamia kuvauksia oluesta ja minulla on aika hyvä käsitys miltä sen täytyisi maistua. Tämä olut tulee olemaan paksu lataus munich maltaita, paahdettuja, suklaa, sekä mustia maltaita. Koska minulla on suuria vaikeuksia tehdä mitään ilman SpecialB maltaita niin laitan niitäkin tähän aimo annoksen. Saadaanpahan vähän paahteista pähkinän makua ja tuoksua tuoppiin. Humalointi tehdään magnum ja hallertau humalilla. Magnum sen takia, että minulla nyt vain sattuu sitä olemaan ja se on melko neutraali. Mieluummin olisin tehnyt pelkästään jaloista humalista, mutta ei tätä nyt niin vakavasti kannata ottaa. Oluelta se silti maistuu.

Kuten tuosta panimon tuotelistasta huomaa, niin aika paljon on tilaa oluelle. Ei ole kuin yksi surkea 20 litran satsi olutta ja sekin on vielä hieman keskenkäynyttä. Tuo kyseinen steam beer on kyllä aika moista tavaraa. Amerikkalainen ystäväni lähetti minulle Cascade humalaa hänen tuttavansa puutarhasta. Aivan mahtavaa ainetta! Se saa vielä hetken muhia ennen kuin raotetaan tynnyrin kantta ja katsotaan mitä siitä tulee. Vierre oli loistavaa ja primäärikäymisen jälkeen tuote oli erinomaista. Hieman vielä voimakkaan makuista, mutta muutama viikko kylmässä tekee ihmeitä.

Mikon Maltaat käsittelee Iittalan Isomäen panimon arkea ja juhlaa. Isomeän panimo on kirjoittajan itsensä hallinnoima kotioluen tuotantoyksikkö, jossa syntyy aika-ajoin toinen toistaan parempia tuotoksia, joiden syntymistä tämä blogi pyrkii esittelemään. Tekstin tarkoituksena on sekä tuoda kotioluen tekemistä tunnetuksi että myöskin toimia omana muistiinpanovälineenä olutkokeilujen ja niiden tulosten ylöskirjaamisessa.

Tässä muutamia viime syksyn tuotoksia. Reseptit ja muistiinpanot saavat päivänvalon jos vielä itse muistan ne.